Muutama vuosikymmen sitten Suomeen rantautui keskustelu prekariaatista ja työn sirpaloitumisesta. Takana olivat pankkikriisi, lama ja hajoava yhtenäiskulttuuri, ja tässä tilanteessa erityisesti akateemisesti koulutetut havahtuivat tarkastelemaan työsuhteidensa luonnetta kriittisesti: wieniläisen modernismin tuntemuksella ei välttämättä teekään akateemisten työmarkkinoiden ulkopuolella kovin paljoa. Mittavampi rakennemuutos oli vasta tuloillaan, ja vielä vuonna 2004 ammattikoululaisille markkinoitiin datanomiopintoja tienä loistavaan tulevaisuuteen. Ohjelmoimalla oman tietokonepelin voisi kuka tahansa nousta maailman huipulle. Muutama vuosi myöhemmin sekä täysin virkaheitto mutta akateeminen silpputyöläinen että täysin yhdentekevän ammattipätevyyden saanut löysivät itsensä samalta työvoimatoimiston kurssilta opettelemasta työhakemuksen tekoa, ja perässä laahusti joukko raskaan teollisuuden entisiä palkollisia ympäri Suomen provinsseja. Maailma ei ollut valmis, vaan sen pinnalta löytyi uusia kiveniskemiä ja halkeamia, joihin varomaton voisi helposti vajota.
Mahdollisten ikävyyksien välttämiseksi prekaariliike löysi … Lisää “SINÄ ET OLE DUUNARI”
