1. Mikä on bruttokansantuote ja mitä se mittaa?
Bruttokansantuotteella (BKT) tarkoitetaan mittaria, jolla mitataan talouden kokonaistuotannon arvoa ja kasvua tietyllä aikavälillä yhtä kansalaista kohden. Siihen lasketaan mukaan kaikki hinnoitellut lopputuotteet kuten tavarat ja palvelut (Paavoseppä, 2021). Bruttokansantuote kehitettiin toisen maailmansodan jälkeen kuvaamaan talouden kasvua, jolloin tuotannon ja elintason nopea kasvattaminen oli tärkein yhteiskunnallinen päämäärä. Siitä asti bruttokansantuotetta on pidetty keskeisenä seurantavälineenä hyvinvoinnille (Hoffrén, 2008). Talouspolitiikka on länsimaissa kytkeytynyt BKT:n mahdollisimman nopeaan kasvattamiseen.
Koska bruttokansantuote on tarkoitettu mittaamaan ainoastaan valtiontalouden hyvinvointia, kuten tavara- ja palvelutuotannon määrää, se jättää ulkopuolelleen yksilöiden hyvinvointiin vaikuttavat tekijät, esimerkiksi elämänlaadun, terveyden, tuotannon ulkoisvaikutukset ja ihmissuhteet (Hoffrén, 2008).
2. Mitä on uusliberalismi?
Uusliberalismi on talouspoliittinen suuntaus ja oppi, joka korostaa vapaan markkinakilpailun arvoa ja tulkitsee yhteiskunnassa esiintyvät ongelmat markkinoiden, tehokkuuden ja vapauden välityksellä (Patomäki, 2007). Suuntausta luonnehtivat muun muassa usko talouskasvun ja inhimillisen kehityksen korrelaatioon. Siinä korostuvat myös veroleikkaukset, markkinoiden ja pääoman vapauttaminen sekä yksityisomistus. Yhteiskunta on samaistettu yritykseksi, suureksi markkinapaikaksi (Metcalf, 2017), jossa sekä julkisia palveluita että yksilöitä pidetään tehokkuuden jatkeina.
Uusliberalismin kultakautta elettiin 1980-luvulla Yhdysvaltojen presidentti Ronald Reaganin ja Iso-Britannian pääministeri Margaret Thatcherin aikakaudella. Suomessa uusliberaali kausi alkoi samoihin aikoihin muun muassa rahoitusmarkkinoiden vapauttamisella, mutta markkinaorientoituneisuutta harjoitettiin vasta vuosituhannen vaihteessa.
Taloustieteilijä Friedrich von Hayekia pidetään uusliberalismin perustajana. Hänen mukaansa valtio tuli jäsentää taloudellisen kilpailun mukaisesti siten, että järjestelmä tuki markkinoiden edellytyksiä. Vapaat markkinat laskelmoivat asiat, joita ihmismieli ei voi ymmärtää ja “kaikkitietävyydessään” muodostavat “ainoan oikean tiedon muodon”. Hayek tarkoitti, että vapaat markkinat (ja markkinalait) muuttavat henkilökohtaiset intressit hinnoiksi ja “objektiivisiksi faktoiksi” (Metcalf, 2017), sillä arvo ilman hintaa on “vain mielipide, mieltymys tai perinne”. Tämän lisäksi Hayek ajatteli, että vapaat markkinat tarjoavat suojaa totalitarismia vastaan: ajatus varallisuuden uudelleenjaosta johtaisi “talouden voittajien” rankaisemiseen ja “talouden häviäjien” palkitsemiseen (Kuttner, 2019).
Uusliberalistien mukaan sääntelemättömällä talouspolitiikalla luodaan talouskasvua. Vapaat, itseään säätelevät markkinat ovat tämän teorian mukaan kilpailukykyisempiä ja innovatiivisempia. Sen lisäksi bruttokansantuotteen kasvu korreloi korkeampien palkkojen ja investointien määrän kanssa. Myös ajatus siitä, että rikkaimpien etu ja yhteiskunnan etu kulkevat käsi kädessä, on uusliberalismille ominainen.
Adam Smith, 1700-luvun moraali- ja talousfilosofi on tunnettu “näkymättömän käden” metaforasta: koko kansakuntaa hyödyttävät sosioekonomiset tulokset syntyvät yksilöiden intressien
seurauksena. Tästä on ajan myötä muodostunut uusliberalistien ”pyhä totuus”. Smith uskoi, että ylellisyyden ja onnen tavoittelu sai yrittäjät toimimaan siten, että ihmisonnelle vaaditut materiaaliset edellytykset eli perusvälttämättömyydet ulottuivat kaikille: kun yrittäjä ajoi vain omia intressejään, esimerkiksi suojelemalla taloudellista turvallisuuttaan sijoittamalla pääomansa kotimaiseen tuotantoon, lisäsi tämä työllisyyttä ja tuotantoa – eli hyvinvointia – tietyllä alueella.
3. Miksi uusliberalismi on ongelmallinen suuntaus?
Lukija noteerasi varmasti, että näkemys markkinoiden objektiivisuudesta ja puolueettomuudesta on kyseenalainen. Oletus, että markkinoiden ja talousanalyysien välityksellä voidaan saada objektiivista tietoa kuluttajista, ottaen huomioon psykologian ja muut ulkoisvaikutukset ostopäätöksiä tehtäessä, ei kestä lähempää tarkastelua.
Aate nojaa epärealistiseen tulkintaan yksilöstä olettaen, että yksilöt kilpailevat toisiaan vastaan eräänlaisella markkinoiden sotatantereella, samalla tavalla kuin Thomas Hobbes kuvasi luonnontilaa Leviathanissa. Hayekin idean ja markkina-alisteisuuden soveltaminen kaikkeen vaikuttaa siihen, että yksilöt alistetaan algoritmeille ja markkinoille, jotka määrittävät ihmisyyden uudelleen. Ihminen nähdään uusliberalismissa pelkistettynä “talousmallien idealisaationa”, homo economicuksena, jossa yksilö pyrkii maksimaaliseen onnellisuuteen maksimoimalla kulutustaan samalla kilpaillen resursseista toisten kaltaistensa kanssa.
Suuntaus on edistänyt kansojen varallisuuden ja hyvinvoinnin sijasta yhteiskunnallisen eliitin ja pääoman omistajien intressejä, jotka vuorostaan ovat estäneet demokraattisia toimia tasavertaisen kilpailun toteutumiseksi. Uusliberalismin ajatus talouskasvusta ja inhimillisestä kehityksestä on edistänyt eniten pääoman omistajien sekä taloudellisen, poliittisen ja median eliitin intressejä (Navarro, 2020): varakkaimman yhteiskuntaluokan reaalitulojen kasvu on lisääntynyt yli 120 prosentilla, keskiluokan tulot kymmenestä kahdellakymmenellä prosentilla ja köyhimmällä yhteiskuntaluokalla tulot eivät ole nousseet lainkaan (Patomäki, 2007, 67, 78). Tilastokeskuksen mukaan Suomessa pienituloisuus on kasvanut: 894 000 Suomen kansalaista oli köyhyys- tai syrjäytymisriskissä vuonna 2021. Toimeentulovaikeuksissa olevia kotitalouksia Suomessa oli oli 6,1 prosenttia vuonna 2022 kaikista kotitalouksista.
Puuttumattomuus markkinavoimien säätelyyn on tehnyt elämän vaikeammaksi työpaikkojen, eläkkeiden ja sairaanhoidon sekä velattoman koulutuksen ja asunnon ostamisen osalta. Yhdysvalloissa ongelmaksi on noussut kansalaisten äärimmäisen alhainen sosiaaliturva sekä taloudellinen ja työmarkkinoiden epävarmuus. Noin puolet yhdysvaltalaisista työssäkäyvistä saa palkkaa, joka ei riitä taloudellisen turvan takaamiseen. Suurella osalla väestöstä ei ole pääsyä terveydenhuoltoon, joka on seurausta yleisen terveydenhuollon puutteesta sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden yksityistämisestä ja kaupallistamisesta (Navarro, 2020).
Tavallisten työssäkäyvien lisäksi innovaattorit ja pienyritykset kärsivät, kun megakorporaatiot ostavat heidän ideansa tai käyttävät markkinavoimaansa saattaakseen ne ulos markkinoilta. Tämä toimii teknologiataloudessa, jossa esimerkiksi Google ja Amazon käyttävät ylivoimaansa asiakastietojensa avulla (Kuttner, 2019). Uusliberaali järjestelmä suosii monopoleja, jotka lisäävät yritysten voittoja kuluttajien kustannuksella.
Varallisuuden ja tulojen epätasa-arvo korkea- ja matalapalkkaisten työläisten välillä on kasvanut: talouden ja palkkojen kasvu eivät enää korreloi keskenään ja esimerkiksi Suomessa pienituloisimman reaalitulot eivät ole kasvaneet sitten 1970-luvun lopun. Epätasa-arvo, sosiaaliset ongelmat ja finanssikriisit vaikuttavat sosiaalipalveluiden kantokykyyn ja laatuun. Talouskasvun korostaminen, luokkaerojen sivuuttaminen yleisen edun hyväksi ja säästötoimien vaikutus bruttokansantuotteeseen asetetaan uusliberalismissa hyvinvoinnin edelle.
Nykyinen talouskeskustelu on myös vakuuttanut budjettikurin ja leikkausten olevan ”politiikan ulkopuolinen kokonaisuus”, jotta leikkauspolitiikka saadaan vaikuttamaan legitiimiltä ja väistämättömältä. Tieteeseen ja asiantuntemukseen vetoamalla uusliberaalit ajatukset esitetään luonnonlakeina, jotka yhteiskunnan on hyväksyttävä tosiasiallisina ja ontologisesti valideina (Mattei, Salour, 2019). Jos lukija muistaa Hayekin tulkinnan, tämä on sen soveltamista parhaimmillaan. Huono sosioekonominen tilanne, kuten velkaantuminen ja työttömyys, johtaa siihen, että ihmiset äänestävät herkemmin autoritäärisiä ja nationalistisia hahmoja henkilökohtaisen turvallisuuden tunteen puutteessa – toisin sanoen Donald Trumpin kaltaisia populisteja (Nai, Toros, 2020)
Kansainvälinen uusliberaali järjestys luotiin kaikkia valtioita koskevien säädösten avulla, jotka auttoivat hallituksia ja monikansallisia yrityksiä luomaan ihanteellisen liiketoiminnan, joka riippui hintamekanismin sujuvasta toiminnasta sekä kansainvälisen kauppaoikeuden tarjoamasta suojasta. Koronapandemia on yksi niistä tekijöistä, joka on saanut valtiot pohtimaan poliittis-taloudellisia strategioitaan uudelleen irrallaan uusliberaalista strategiasta. Pandemian ohella muut globaalit shokit ja muutokset ovat vaikuttaneet eri maiden hallitusten käyttäytymiseen (Buchs, 2022).
4. Voiko talouskasvuajatuksen korvata?
Edellisten väittämien ja asiantuntijalausuntojen myötä voisi ajatella, että korrelaatio lisääntyneiden tulojen ja onnellisuuden välillä on heikko. Uusliberalismi ole kyennyt kasvattamaan hyvinvointia talouskasvun ohella. Tilastokeskuksen mukaan talouskasvu ei ole esimerkiksi lisännyt Suomessa hyvinvointia 1980-luvun lopun jälkeen ja tuloerot ovat kasvaneet 90-luvun laman jälkeen huomattavasti (Taimio, 2009).
Ratkaisuksi bruttokansantuotteen ja talouskasvuajatuksen korvaajaksi on ehdotettu “kestävää kasvua edistävää taloutta” (Koch, Buch-Hansen, 2020), jonka avulla kasvavat hyvinvointitarpeet tasataan tasaisemman työn, resurssien jakautumisen sekä paremman taloudellisen turvan ja sosiaalitukien avulla. Tämä vaatii myös ympäristön resurssien huomioimista. Lisäksi kansalaisyhteiskunnan mobilisointi aktivistien ja tutkijoiden avulla on välttämätöntä, jotta päättäjät voivat ottaa planetaariset rajat vakavasti ja hyvinvointi voisi olla riippumaton kasvusta (Koch, 2022).
Vallitsevan ilmastohätätilan ja yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuden vuoksi poliitikkojen ja muiden vallanpitäjien tulisi suuntautua “sosiaaliekologiseen” ajatteluun, jossa mennään planetaariset rajat, ihmisten perustarpeet, mahdollisuuksien ja varallisuuden oikeudenmukainen jakautuminen ja demokraattinen hallinto edellä. Eräs vaihtoehdoista on, että valtioiden jokaiselle asukkaalle maksettaisiin säännöllistä perustuloa, joka olisi riippumaton sosioekonomisesta asemasta tai muusta kriteeristä. Tämän ohella tarjottaisiin ilmaisia, julkisia peruspalveluita, kuten koulutusta, sosiaali- ja terveydenhuoltoa, vettä, energiaa, liikennettä ja internetiä.
Tällainen systeemi vähentäisi ihmisten riippuvuutta palkkatyöstä perustarpeiden täyttämiseksi: taattu tulo vapauttaisi aikaa toimintaan, jota ihmiset arvostavat ja jotka edistävät heidän hyvinvointiaan esimerkiksi ihmissuhteiden, kulttuuritoiminnan ja luonnon kautta. Tämä vähentäisi kulutukseen liittyviä ympäristövaikutuksia.
Toisaalta kulutukseen vaikuttavat monet tekijät, joita ovat esimerkiksi sosiaalisen ympäristön normit, energiatehokkuus ja politiikka. Tämän vuoksi perustulon ja -palveluiden on turvauduttava kansainvälisiin säädöksiin, jotka rajoittavat päästöjä ja tuotantoa pitäen niitä planetaaristen rajojen sisällä. Vastoin kuin uusliberaali markkinapolitiikka, perustulo on yhteensopiva ekologisen markkinasääntelyn, ihmisten hyvinvoinnin ja kollektiivisen rahoituksen kanssa. Myös demokraattinen hallinto on edellytys osallistumiseen ja vastuullisuuteen sekä kestävän hyvinvoinnin ylläpitoon.
Peruspalvelut soveltuvat hyvin tarpeisiin, joissa tarvitaan resurssien uudelleenjakoa, kuten terveyden- ja sosiaalihuollossa, joukkoliikenteessä sekä puhtaassa juomavedessä ja sähkössä. Markkinoiden olemassaoloa ei kuitenkaan poisteta, sillä ne vastaavat kuluttajien tarpeisiin esimerkiksi ruoan ja vaatteiden suhteen. Markkinoita tulisikin ensisijaisesti säädellä ympäristön ja oikeudenmukaisen tuotannon edistämiseksi (Buchs, 2022).
Elisa Viitasaari
3. vuoden filosofian tutkinto-opiskelija ja kansainvälisen politiikan sivuaineopiskelija Tampereen yliopistosta
Alunperin julkaistu kurssiesseenä, päivitetty ja tiivistetty 17.8..2023
Lähteet
[1]Hoffrén, J. Tilastokeskus: “Hyvinvoinnin seuranta vaatii uusia mittareita”11.11.2008 (Viitattu 1.2.2023)
Paavoseppä, M. BKT: Mitä bruttokansantuote tarkoittaa? (Op Media, 28.10.2021, viitattu 28.7.2023)
Buchs, M.: UNESCO Inclusive Policy Lab: “Sustainable welfare: would a mix of universal basic income and universal basic services help?” (2.2.2022, viitattu ja vapaasti suomennettu 10.2.2023)
Heiskala R., Virtanen A. Talous ja yhteiskuntateoria I. Gaudeamus, 2011
Hoffrén, J. Tilastokeskus: “Hyvinvoinnin seuranta vaatii uusia mittareita”11.11.2008 (Viitattu 1.2.2023)
Koch, M. UNESCO Inclusive Policy Lab: “Welfare systems should be made independent of GDP growth” (3.3.2022, viitattu ja vapaasti suomennettu 31.1.2023)
Kuttner, R. The American Prospect: “Neoliberalism: Political Success, Economic Failure” (25.6.2019, viitattu 6.2.2023)
Metcalf, S. “Neoliberalism: the idea that swallowed the world” (The Guardian, 18.8.2017, viitattu ja vapaasti suomennettu 24.1.2023 )
National Library of Medicine: “The Consequences of Neoliberalism in the Current Pandemic” (7.5.2020, viitattu 25.1.2023)
Paavoseppä, M. BKT: Mitä bruttokansantuote tarkoittaa? (Op Media, 28.10.2021, viitattu 28.7.2023)
Taimio, H.: “Kurssin muutos: Kestävään kasvuun ja hyvinvointiin” (2009, viitattu 11.1.2023)
“The peculiar personality of strongmen: comparing the Big Five and Dark Triad traits of autocrats and non-autocrats” (Taylor & Francis Online, 14.4.2019, viitattu 6.2.2023)
Tilastokeskus (2008): ”GPI laskettu ensimmäistä kertaa Suomelle, aito kehitys kääntyi laskuun 20 vuotta sitten” (Viitattu 11.1.2023)
UNESCO Inclusive Policy Lab: “Sustainable welfare: would a mix of universal basic income and universal basic services help?” (2.2.2022, viitattu ja vapaasti suomennettu 10.2.2023)
894 000 henkilöä oli köyhyys- tai syrjäytymisriskissä vuonna 2021 (Tilastokeskus, 24.3.2023, viitattu 13.7.2023)